maanantai 26. kesäkuuta 2017

Becky Albertalli: Minä, Simon, Homo Sapiens

Tällä viikolla vietetään Pride-viikkoa paitsi Helsingissä myös Blogistaniassa. Koska kannatan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien parantamista ja toivon, että heidän äänensä ja kokemuksensa nousisivat valtamedioissa paremmin esille, koin tärkeäksi osallistua tähän lukuhaasteeseen ja tuoda blogiini kirjoja, joissa seksuaalisuutta ja sukupuolta käsitellään vähemmistönäkökulmasta. 

Yksi hyvä tarjolla oleva romaani on Becky Albertallin kirjoittama nuortenromaani Minä, Simon, Homo Sapiens. Se on kertomus 16-vuotiaasta Simonista, joka on sähköpostikirjeenvaihdossa toisen homopojan, Bluen, kanssa. Sähköposteista ja niiden lähettäjästä tulee Simonille koko ajan yhä tärkeämpiä, ja kirjan vetovoima perustuukin siihen, kuka oikeastaan onkaan Blue-nimimerkin takaa paljastuva poika. 

Ihastuin kirjassa siihen, ettei Albertalli kuvaa homoutta teemana, joka väistämättä johtaisi negatiivisiin asioihin. Simonin sähköpostin lukenut poika uhkaa kyllä paljastaa Simonin homouden, mutta kaapista tulemisen tematiikka on joka tapauksessa läsnä Simonin elämässä. Loppujen lopuksi ympäristö suhtautuu homoseksuaalisuuteen myönteisesti: siitä ei tehdä sellaista numeroa, jota Simon ja Blue etukäteen pelkäävät. Seksuaalivähemmistöön kuuluvan nuoren epävarmuus ja pelot tuodaan kirjassa esille, mutta niitä ei kuvata mullistavan laajasti. Tämä on mielestäni sekä vahvuus että heikkous. 

Albertallin romaani kyllä normalisoi seksuaalista moninaisuutta mutta kovin laajasti se ei kuvaa hahmojensa persoonallisuutta tai tunne-elämää. Nuortenkirjoille tyypillisesti myös tämä romaani etenee vauhdikkaalla dialogilla ja sujuvilla sähköposteilla, mutta esimerkiksi Simonin ystävät jäävät kovin litteiksi taustahahmoiksi, joiden tärkeimpänä tehtävänä on lähinnä olla kuulijoilta silloin, kun Simon päättää tuoda homoutensa ilmi. 

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä koskevassa keskustelussa olen jäänyt monesti ihmettelemään, miten usein seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyvät kysymykset sekoitetaan toisiinsa. Albertallin kerrotaan työskentelevän sukupuoleltaan moninaisten lasten kanssa, ja siksi hämmästelinkin, kun kirjailija kertoo omistaneensa tämän seksuaalisuuden moninaisuutta käsitelleen teoksen heille. Samalla tavalla hämmästelin, miksi Simon korostaa kokeneensa itsensä aina pojaksi - tähdentääkö viittaus sitä, etteivät sukupuoli ja seksuaalisuus kulje käsi kädessä, vai sekoittaako se sukupuolen ja seksuaalisuuden kokemukset yhdeksi isoksi kokonaisuudesksi?

Seksuaalisuuden kysymykset ovat totta kai läsnä sukupuolivähemmistöjen elämässä monellakin tapaa, mutta jos olen käsittänyt asian oikein, sukupuolivähemmistöidentiteetti ei suinkaan merkitse aina seksuaalivähemmistöidentiteettiä. Julkisessa keskustelussa sukupuoli ja seksuaalisuus kuitenkin linkitetään usein monellakin tavalla toisiinsa, varsinkin vähemmistöjen kohdalla (ts. homot ovat naismaisia, jonkun henkilön sukupuolinen suuntautuminen on lesbous jne.). Kysyntää tasa-arvokoulutukselle näyttää siis yhä olevan.

Toisaalla: Dysphoria, Kirjahilla

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti