torstai 11. toukokuuta 2017

Marko Raassina: Kalevala

Marko Raassina: Kalevala
Arktinen Banaani 2015
87 s.
Pisteitä: 4/5
Tunnelma: Hihhih! Osui ja upposi.
Toukokuu on ollut raskasta aikaa. Vaikka aurinko lumisateen keskeltä aina välillä pilkottaakin, ovat viimekuiset hommat vieneet veronsa. Gradu on tarkastuksessa ja muutto suoritettu, mutta lukeminen ei innosta. Ylipäänsä harrastukset ovat jääneet vähiin, eivätkä jääkiekon MM-kisatkaan ole suuresti iloa tuoneet... Kirjastosta löysin kuitenkin pirteää, kevyttä luettavaa, johon oli helppo tarttua. Tämän sarjakuvan myötä toivon saavani uutta puhtia lukemiseen. 

Marko Raassinan Kalevala on toisinto Suomen kansalliseepoksesta. Se on sarjakuvamuotoon laadittu pienoiskokoelma Kalevalan tarinoita: Raassina on uudelleenkertonut ja -kuvittanut muun muassa maailman synnyn, Väinämöisen ja Joukahaisen kilpalaulannan, Ilmarisen ja Lemminkäisen tarinat sekä tietysti Sammon ryöstön. Ainakin Kullervon ja Marjatan tarinat eivät ole saaneet tilaa tässä teoksessa. Ensimmäinen selittyy sillä, että Kullervosta Raassina on laatinut oman teoksensa (Kullervo, joka menee ehdottomasti lukulistalle); Marjatan tarina taas ei näyttäydy Kalevalassa kuitenkaan niin keskeisenä kertomuksena vaan ennemminkin sitoo kansanlegendat kristinuskon syntyyn. Joka tapauksessa Raassinan Kalevala on kompakti kertomuskokoelma, joka palauttaa lukijansa mieleen kansalliseepoksen keskeisimmät tapahtumat. 

Niin kertomis- kuin kuvitustyyli ovat tässä teoksessa humoristisia. Raassina ammentaa reilusti Kalevalasta ja pysyy uskollisena alkuperäisteokselleen; sarjakuvateoksessa hyödynnetään Kalevalan kieltä ja sanastoa mutta helpotetaan kielen rakennetta runomitasta tarinallisempaan kerrontaan. Toisaalta Raassina väläyttää hahmojen repliikkeihin kommentteja, joita ei alkuperäisteoksessa ole ja jotka selvästi luovat Raassinan oman tyylin: hahmot kommentoivat tekemisiään varsin sarkastisesti, ja toiasalta jotkin tapahtumat on kuvitettu ja kirjoitettu varsin kirjaimellisesti. Suurisilmäiset, karikatyyrimaiset henkilöhahmot ovat hauskoja, yksinkertaistettuja kuvia alkuperäisteoksen henkilöhahmoista. 

Raassinan teos muistuttaa siitä, miten mielenkiintoisia tarinoita kansalliseepokseemme sisältyy. Väinämöisen, Joukahaisen ja Lemminkäisen elämäkertoja on kirjoitettu ja kuvitettu uudestaan ja uudestaan, mutta ainakin Raassina on onnistunut löytämään uskottavan, hauskan tyylin. Pidän siitä, että tariant noudattavat pääasiassa alkuperäiskertomusta mutta väläyttävät lukijalleen myös sellaisia tapahtumia ja juonenkäänteitä, joita Lönnrotin kokoamassa teoksessa ei mainita. 

Raassinan sarjakuvateos sopii erinomaisesti alkuperäisteoksen rinnalle luettavaksi. Taas kerran on sellainen olo, että ollapa nyt töissä: tätä teosta voisi taatusti hyödyntää monellakin tavalla äidinkielen opetuksessa. Onnistuneet toisinkertomiset ovat aina kiinnostavia, ja tässä teoksessa intertekstuaalisuus on selvää ja helppolukuista. Onko Raassinan sarjakuvaversio teille tuttu? Entä mikä on suhteenne muihin Kalevala-kertomuksiin tai itse alkuperäisteokseen? 

2 kommenttia:

  1. En ole vielä lukenut Kalevalaa, mutta tarkoituksenani olisi tarttua siihen tämän vuoden aikana. Olen kuitenkin lukenut alkuperäisteoksesta pätkiä ja sen lisäksi olen perehtynyt kansalliseepoksen tarinoihin mm. Mauri Kunnaksen Koirien Kalevalan sekä Aku Ankka-sarjakuvien Sammon salaisuus-tarinan kautta.

    En ole lukenut tätä sarjakuvaa, mutta omistan siihen liittyvän seinäkalenterin. Pitää lisätä tämäkin lukulistalle, sen verran kiintoisalta vaikuttaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä tosiaan oli hauska ja kiinnostava! Keskeiset tapahtumat kerrataan humoristisesti, ja lisäksi teos houkuttelee lukemaan innoittajansa. Suosittelen tätä kyllä.

      Poista