maanantai 22. toukokuuta 2017

Alan Bradley: Piiraan maku makea

Alan Bradley: Piiraan maku makea
Bazar 2014 (2009)
Suom. Maija Paavilainen
387 s.
Pisteitä: 4/5
"Mietin hetken ajan, miten tappavia tippoja voisi uuttaa kevätkukkanäyttelyn kukista, ja se innosti minua aika lailla: nunnannarsissista saisi aivan verratonta myrkkyä, keltanarsissista taas kerrassaan mainiota kuolettavaa likööriä. Jopa tavallinen hautausmaiden marjakuusi, jota runoilijat ja rakastavaiset niin kovasti ylistivät, säilöi siemenissään ja neulasissaan niin paljon myrkyllisiä aineita, että niillä saisi pantua matalaksi puolet Englannin väestöstä."

Alan Bradleyn Piiraan maku makea on pehmeä, turvallinen salapoliisiromaani. Se kertoo De Lucen perheestä, ovelle ilmestyvästä kuolleesta jänkäkurpasta, postimerkistä sekä puutarhasta makaavasta ruumiista. Maaseudun kartanomiljööseen sijoittuva arvoitusromaani on kuin nykyaikaistettu toisinto vanhoista englantilaisista salapoliisiromaaneista.

Parasta Bradleyn romaanissa on sen päähenkilö, 11-vuotias Flavia de Luce. Voi, miten hulvaton tyttö hän onkaan! Äitinsä menettänyt, siskojansa kiusaava ja isäänsä kaipaava hahmo on poikkeuksellisen tuore valinta arvoituskirjallisuuden päähenkilöksi - Flacia päättää ryhtyä selvittämään kummallisuuksia, joita hänen perheensä kohtaa. Pikkumaisuudessaan, näsäviisaudessaan ja kirjaviisaudessaan Flavia lumoaa lukijansa. Nuoren salapoliisin kiehtomus myrkkyihin on suorastaan pirullisen huvittavaa, ja pikkuvanhat kommentit tekevät Flaviasta elävän, persoonallisen hahmon. Jos voisin valita lounasseurakseni jonkun kirjallisuushahmon, en epäröisi kutsua Flaviaa. Hänen kemian tietämyksensä on kiinnostava sivujuonne, ja koska toivoisin oppineeni kemiasta joskus enemmän, osallistun teoksella myös Helmet-haasteeseen (kohta 29). 

Bradley kirjoittaa nopeasti etenevällä, vauhdikkaalla tyylillä, mikä on lajityypille luonteenomaista: kertomuksessa edetään juohevasti, ja välillä lukijaa rauhoitellaan maalailevilla miljöökuvauksilla. Toisinaan Bradleyn tyyli on verkkainen, ja esimerkiksi muuan monttukohtaus suorastaan liioitellun pitkitetty, mutta pidin erityisesti niistä kohdista, joissa Flavia tutkii ympäristöään aktiivisesti, tekee havaintoja ja on selkeästi oma-aloitteinen, fiksu, itsepäinen toimija. Feministi kiittää!

Kovin uskottava Bradleyn tarina ei ole, mutta toisaalta tuntui, etten sellaista kaivannutkaan. Nuorisotähtineen Piiraan maku makea onkin sekoitus kevyttä rikoskirjallisuutta ja hyväntahtoista satua, jossa hyvä voittaa pahat ja lapsi aikuiset. Tämä teos tuntui täydelliseltä lukumaratonkirjalta, ja vaikka olenkin kuullut jatko-osan olevan hidastempoisempi, päädyin varaamaan sen tulevaa maratonia varten. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti