Vaikka lokakuu tuntui työläältä, ja ehdin olla hyvän tovin postaamatta yhtikäs yhtään mitään, sain luettua syksyn pimeydessä kuitenkin seitsemän kirjaa.
Kuun alussa ihastuin Rosa Meriläisen ja Saara Särmän feministiseen Anna mennä -opukseen, joka tarjosi paljon ajatuksia. Naiset kiinnittivät minut vakaammin feminismiin, ja haaveilen lukevani lisää tiedostavaa kirjallisuutta.
Postaamatta jäi Eeva Kilven Välirauha, ikävöinnin aika, jonka kuuntelin puoliksi äänikirjana ja luin loppuun ihan tavallisena kovakantisena opuksena. Olen aloittanut trilogian viimeistä osaa, ja postannen yhteispostauksen sitten, kunhan Talvisodan aika on kuunneltu loppuun.
Pirkko Saision Mies, ja hänen asiansa vakuutti tyylillisesti mutta jätti miettimiseen varaa, mitä itse kertomukseen tulee. Paljon pohdintaa herätti myös Seita Vuorelan Lumi, jota epäilen Junior Finlandia -voittajaksi, vaikka se minussa herättikin kaksijakoisia tunteita. Hieno tarinahan se on, vähän erilainen nuortenkirja.
Kuukauden huippu oli Riitta Jalosen Kirkkaus, joka on ehdottomasti vuoden parhain romaani ja joka innoitti tilaamaan myös pari Janet Framen kirjaa. Tässä kirjallisuuden voima!
Ian McEwanin Sovitus tarjosi myös hienon tarinan, vaikkei yltänytkään Jalosen tasolle. Pidin alusta, keskiosa ei innostanut.
Lisäksi palasin lapsuusmuistoihin, ja luin Onnelin ja Annelin talon. Hassunhauska ystävyys- ja itsenäisytymiskertomus!
Päätin myös osallistua lukukuukauteen, jossa luetaan joka päivä vähintään 30 sivua. Eilen sain jatkettua vaaditun määrän Anna-Kaari Hakkaraisen uusinta. Vaikka suorittaminen ei lukupuuhissa olekaan hyvä asia, minulle tämä haaste toimii kehotuksena rauhoittua vähintään puoleksi tunniksi joka päivä kirjojen pariin. Se tekee taatusti hyvää.
Mitä odotatte marraskuulta? Joko Finlandia-voittajat jännittävät?
Kuun alussa ihastuin Rosa Meriläisen ja Saara Särmän feministiseen Anna mennä -opukseen, joka tarjosi paljon ajatuksia. Naiset kiinnittivät minut vakaammin feminismiin, ja haaveilen lukevani lisää tiedostavaa kirjallisuutta.
Postaamatta jäi Eeva Kilven Välirauha, ikävöinnin aika, jonka kuuntelin puoliksi äänikirjana ja luin loppuun ihan tavallisena kovakantisena opuksena. Olen aloittanut trilogian viimeistä osaa, ja postannen yhteispostauksen sitten, kunhan Talvisodan aika on kuunneltu loppuun.
Pirkko Saision Mies, ja hänen asiansa vakuutti tyylillisesti mutta jätti miettimiseen varaa, mitä itse kertomukseen tulee. Paljon pohdintaa herätti myös Seita Vuorelan Lumi, jota epäilen Junior Finlandia -voittajaksi, vaikka se minussa herättikin kaksijakoisia tunteita. Hieno tarinahan se on, vähän erilainen nuortenkirja.
Kuukauden huippu oli Riitta Jalosen Kirkkaus, joka on ehdottomasti vuoden parhain romaani ja joka innoitti tilaamaan myös pari Janet Framen kirjaa. Tässä kirjallisuuden voima!
Ian McEwanin Sovitus tarjosi myös hienon tarinan, vaikkei yltänytkään Jalosen tasolle. Pidin alusta, keskiosa ei innostanut.
Lisäksi palasin lapsuusmuistoihin, ja luin Onnelin ja Annelin talon. Hassunhauska ystävyys- ja itsenäisytymiskertomus!
Päätin myös osallistua lukukuukauteen, jossa luetaan joka päivä vähintään 30 sivua. Eilen sain jatkettua vaaditun määrän Anna-Kaari Hakkaraisen uusinta. Vaikka suorittaminen ei lukupuuhissa olekaan hyvä asia, minulle tämä haaste toimii kehotuksena rauhoittua vähintään puoleksi tunniksi joka päivä kirjojen pariin. Se tekee taatusti hyvää.
Mitä odotatte marraskuulta? Joko Finlandia-voittajat jännittävät?
Kommentit
Lähetä kommentti