Bloggaaminen marraskuun lukuhaasteesta on jäänyt. Se on kuitenkin edennyt hyvää tahtia: joka päivä vähintään kolmekymmentä sivua kaunokirjallisuuta, usein paljon enemmänkin. Viime päivinä olen lukenut Riku Korhosen Finlandia-ehdokasta, Peter Sandströmin Transparent blanchea ja vilkuillut muutamaa novellikokoelmaa.
Tämän päivän saldoa en ole vielä kerryttänyt, mutta iltaa kohti malttanen taas rauhoittua kirjojen ääreen. On ollut hienoa, että olen pystynyt rauhoittumaan joka päivä hetkeksi kirjojen maailmaan. Toisaalta 30 sivua päivässä ei sinänsä ole paljon, jos ajattelee, miten paljon tulen kuukaudessa yleensä lukeneeksi. Ero on siinä, että nyt on tullut luettua tasaisesti, pikkuhiljaa jotakin; yleensä kaikkina ei päivinä ei huvita istahtaa lukemaan.
Olen tänään ihmetellyt keskustelua isänpäiväkirjojen sukupuolittuneisuudesta ja miesten tavasta lukea vain miesten kirjoittamia kirjoja. Minä puolestaan olen lukenut tänä vuonna pelkästään valkoisten kirjoittamia kirjoja, luulen. Mielessäni on muotoutumassa postaus valkoisen lukijan etuoikeuksista ja toivottavasti myös pyrkimys muuttaa omia lukutapojani suuntaan, joka sallisi useammat äänet lukukokemuksissani.
Kommentit
Lähetä kommentti