Siirry pääsisältöön

30x30: 16. päivä (olin erehtynyt!)

Jätin aikanaan kesken Peter Sandströmin Valkean kuulaan. En muista, oliko syynä se, mikä yleensä on, kun luen ruotsista käännettyjä teoksia: oikeinkirjoitus ei vain istu makuuni, inhoan ruotsista jäljiteltyä pilkuttomuutta. Tarina ei lähtenyt vetämään, ja jätin kirjan sikseen. 

Myönnän: turhamaisuuttani palasin Sandströmiin nyt, kun hänen uusin teoksensa on nimetty Finlandia-ehdokkaaksi. Kun kirjastoni oli asettanut Transparent blancen (ja, jag läser den på svenska!) esille, en malttanut olla tarttumatta. Luetaan nyt tämä uutuusvarausta odotellessa. 

Olen tyytyväinen, että annoin Sandströmille tilaisuuden. Romaani on jollakin tavalla pysähtynyt, ja se tuo mieleeni Tove Janssonin Kesäkirjan. Sandström kuvaa upeasti sitä, miten menneisyys ja tulevaisuus on samanaikaisesti läsnä nykyhetkessä, sitä, miten toiset ihmiset jo hyvästelevät elämäänsä ja toiset vasta tekevät sovintoa menneisyytensä kanssa. Olen nauttinut ensimmäisistä 30 sivusta täysin siemauksin.

Lopuksi vielä uutisia kirjallisuusrintamalta: Hanna Weseliuksen Alma! on valittu HS:n esikoisromaanipalkinnon saajaksi. Kirja on minulla parhaillaan kesken. Olen ehkä vähän yllättynyt - Rytisalon Lempi kun kutkuttelee mielessäni vieläkin ihanana teoksena. 

Kommentit