Marraskuun neljästoista on sujunut kirjojen ja kirjoittamisen parissa: olen edistänyt sekä yhtä esseetä että gradun teoriaosaa. Voi olla, että ahkera opiskelu vie mehut lukemiselta, tai sitten Netflixin uutuudenviehätys on viekoitellut minulle pois kirjahyllyn ääreltä.
Olen kyllä saanut luettua, mutta 50 sivua Weseliuksen Almaa ei ole ollut suoranaista nautintoa. Vaikka teos puhuukin naisten aseman puolesta ja moittii miehiä, jotka eivät ole osanneet arvostaa lähipiirinsä naisia, kokonaisuus on jäämässä minulle hajanaiseksi. Vaihtelevat kertojat tai äänet eivät muutenkaan kuulu lempiratkaisuihini, ja tämän teoksen kohdalla olen ollut muutamaan kertaan hukassa. Olen kirjoitellut teoksesta lukupäiväkirjatyyppistä postausta, jonka toivon ehtivän julkaisukuntoon tällä viikolla. Huomenna onneksi odottaa kirjastoreissu, ja perjantaille olen suunnitellut jonkinnäköistä lukumaratonia. Tahdon päästä vähän koukuttavampien kirjojen pariin.
Kommentit
Lähetä kommentti