Ja kaikkea muuta -blogi on tämänkesäisen joukkolukumaratonin emäntä. Yhteismaraton pidetään heinäkuussa, ja aion ehdottomasti olla mukana. Hetki sitten ehätin kuitenkin kertoa, että haluan pitää myös oman alkukesänmaratonini, joten tänä kesänä tulee hikoiltua kirjojen parissa ihan urakalla.
Tosiaan: koska heinäkuuhun on vielä aikaa ja koska viikonlopun lukujärjestykseni on olematon - halleluja, vapaus! - otan hieman etuskia ja pidän oman etukäteismaratonini jo tänä viikonloppuna. Voi olla, että rentoutumisen lisäksi yritän vältellä toistaiseksi olematonta sosiaalista elämääni täällä uudessa kaupungissa: saanpahan hetkeksi ajatukseni muuhun kuin siihen, että en oikeastaan tiedä, missä muualla voisin aikaani viettää.
Tämän viikon ajan elämäni on ollut yhtä lukemista muutenkin, joten lukumaraton sinällään ei tuo uutta arkeeni. Olen vakaasti päättänyt olla aloittamatta kesäopintoja ennen kuin olen toipunut opevuodestani: kesälomaa on pidettävä (jos olisin rikas tai vuokraa ei tarvitsisi maksaa, olisin ansainnut opettajakesäloman; koska en ole, on vähän uurastettava)! Siksi olen ollut tyhjän panttina jo hyvän tovin nyt, kun muutto on tehty ja tavarat löytäneet paikoilleen. Vaikka uusi paikkakunta mahdollistaa seikkailun, lukeminen (ja jalkapallo) ovat alkaneet rytmittää kesäarkeani. Minulla on kesken vallan loistava Sinne missä maa päättyy, jota ahmin sivu toisensa perään. Miten mukava tunne innostua tiiliskiviromaanista niin, ettei sitä malta jättää kesken!
Kävin eilen poikaystäväni kanssa kirjastossa (miten ihanaa onkaan jakaa kirjastoinnostus toisen kanssa!) ja hamstrasin itselleni luettavaa. Kehutun Blondin aion taatusti jättää tuonnemmaksi, mutta ehkä joitakin seuraavista vähän ohuemmista teoksista maltan lukea lauantaisella lukumaratonillani. Jos hyvin sattuu, käyn vielä joku päivä fiilistelemässä kirjaston uutuushyllyä ja tutkimassa, löytäisinkö sieltä jotakin must read -kahlattavaa.
Kommentit
Lähetä kommentti