Siirry pääsisältöön

Hilja Valtonen: Nuoren opettajattaren varaventtiili

Hilja Valtonen: Nuoren opettajattaren varaventtiili
Otava 1994 (1926)
245 s.
Pisteitä: 4/5
Tunnelma: Oih! Teatraalisen tunteikasta.
 
 "En voi sille mitään, että tunnen itseni vaivaiseksi syntiseksi tämän saunatohinan vuoksi. Sellaista se on aina. Vaikka kuinka tietäisi tekevänsä oikein ja pitävänsä oikeuksistaan kiinni, niin sittenkin sisässä sipisee ääni: "Olisit antanut raukan olla rauhassa." Mahtaisi tämä maailma olla hyvä, jos jokainen (rouva Iippo myös) tekisi tuon sielussa sipisevän äänen mukaan! Mutta kuiva, perin kuiva!"
Nuori itsepäinen, itsenäinen opettajatar ja vanha, kaavoihinsa kangistunut kyläyhteisö.

Suunnannäyttäjä: Häpeäkseni on myönnettävä, etten juuri tiennyt Hilja Valtosen menestyksestä aikakautenaan. Suomalaisen 20-luvun viihdekirjallisuuden nimi ei ollut minulle aiemmin tuttu - joskin epäilen lukeneeni jonkin hänen teoksensa teinivuosina - suomalaisiin kuuluisiin naiskirjailijoihin olen lukenut lähinnä Minna Canthin ja Maria Jotunin. Wikipedia kuitenkin kertoo, että juuri Valtonen on tuonut itsenäisen naistyypin suomalaiseen kirjallisuuteen: näinkö on? Tätä pohdin lukiessani, kun osasin sijoittaa kirjan lähinnä annipolvamaiseen naiskirjallisuuteen.

Naiskuva: Naiseuden teemat ovat läsnä Nuoren opettajattaren varaventtiilissä. Liisalla on ammatti (joskin hyvin perinteinen: se ainoa naiselle sallittu), oma koti (jonka hoidosta Liisa luonnollisesti pitää), itsenäisyys (ei niin kovin toivottu naimattomuus) - ja Valtonen näyttää romaanissaan selvästi, miten nyrpeästi muu yhteisö tällaisiin asioihin suhtautuu. Jo junalipun ostaminen aiheuttaa hälinää: yhteiskunta on mieskeskeinen. Nuoren opettajattaren varaventtiili pyrkii epäilemättä voimauttamaan naisia, antamaan uskoa heidän itsenäisyyteensä, mutta nykylukijana on sanottava, että sekin tehdään kovin soveliaalla tavalla. On vaikea asettua aikalaislukijan asemaan, siihen, miten erilaisena kirja ja sen hahmojen itsenäisyys ovat silloiselle naisväelle näyttäytyneet. Nyt Nuoren opettajattaren varaventtiilin naiskuva näyttäytyy kaarena, jossa ensiksi ivataan yhteisön vastenmielistä suhtautumista itsenäisiin naisiin mutta joka loppua kohti palauttaa naisen tuttuun asemaansa. Mitä itsenäisemmäksi Liisa romaanissa kasvaa ja mitä enemmän hän omaa asemaansa vakiinnuttaa, sitä enemmän hän alkaa myös kaivata "naisten juttuja". Vakavasti hän kyseenalaistaa oman ammattinsa ja työntekonsa, ja, arvatenkin, haikailee myös avioliittoa. Koko itsenäisytymisessä tuntuu olevan kyse siitä, että kokeilun ja irtioton jälkeen naisen mieli halajaa takaisin tuttuun ja turvalliseen.

Toisenlainen: Odotin Valtosen romaanin olevan hieman toisenlainen. Minua kiehtoi opettajuusteema, mutta lopulta opettajuuden kuvaus ei suinkaan ollut kirjan kannalta oleellinen aihepiiri. Opettajuus toki luonnehtii päähenkilön itsenäisyyttä siinä määrin kuin ainoa naiselle sovelias ammatti voi rajoja rikkoa, mutta käytännössä Nuoren opettajattaren varaventtiili on kevyt, höttöinen ihmissuhderomaani. Omassa genressään se on toki hauska ja huvittava, poiminpa talteen muutamia osuvia ilmaisujakin. Tällaiseen romaaniin on vaikea suhtautua: toisaalta se huvitti ja viihdytti minua suuresti, oli helppoa kesälukemista ja samalla hauskaa analysoitavaa, toisaalta epäaito päiväkirjatyyli ja toisenlaiseksi osoittautunut juoni eivät aina vakuuttaneet. Vanhanajan tyylille ja kielelle ei kuitenkaan voi olla hymyilemättä, ja Valtosen romaanista jää hyvä mieli. 

Salla on blogissaan analysoinut Valtosen romaanin piikittelevää, osuvaa huumoria ja kritiikkiä ja Aletheia ihastui välipalakirjan historialliseen ilmapiiriin ja viihdyttävyyteen.Myös esimerkiksi Saraseeeni ja Booksy ovat Varaventtiilin lukeneet.
 

Kommentit