Siirry pääsisältöön

Huippu huhtikuu - lukukooste

Iloista vappua! Alakosken uusin (parhaillaan kesken)
ei hauskuuta mutta mietityttää kyllä.
Kiinnostava, kritisoiva, keskusteluttava.
Huhtikuusta tuli hieno lukukuukausi, luin yhteensä kymmenen teosta. Innostuin spontaanisti lukemaan runoutta, kokeilin vieraalla kielellä lukemista, ja löysin muutaman erityisen hyvän kertomuksen ja kokoelman. Jihuu! Olen tyytyväinen.


Olen lukenut viime aikoina niin paljon - ja tehnyt välissä kaikkea muutakin - että täytyy palata alkukuun postauksiin muistaakseni, mitä muutamista kirjoista ajattelin. Mieleen on jäänyt vain joitakin tunnetiloja: Kuronen oli ihan hyvä tarina, potentiaalia, Miten sinua rakastinkaan oli tönkkö ja kuivakka mutta toiston käytön käytössä oivaltava. Hemingway laahasi, uurastin itseni loppuun, Hooperiinkin petyin vähän. Toisaalta Etta ja Otto ja Russell ja James yllätti myös positiivisesti, tartuin siihen sattumalta. Olen viime aikoina lukenut paljon muistisairauksia käsitteleviä teoksia, ja niitä on ollut haikean kiinnostavaa vertailla omiin kokemuksiin muistamattomasta mummosta. Sen olen viime aikoina oppinut, että mitä enemmän omakohtaisuutta romaaneista löytää, sitä hienompia tunnetiloja lukeminen saa aikaan. Hienoa sekä hyvässä että pahassa, tietenkin. 

Hooperin lisäksi yllätyin myös Wilden klassikosta. Dorian Grayn muotokuva ei ollutkaan mikään Lady Chatterlayn rakastaja -tyyppinen romaani vaan sekoitus kauhua ja mysteeriä. Hämmästys ja toisenlaisen juonen odottaminen veivät lukunautinnon, en osannut enkä edes halunnut sukeltaa romaanin syvyyksiin. Ihmepojasta ei siitäkään jäänyt suuria mieleen, kirja oli minulle palapeli, joka oli koottu monesta osasta.

Syyttä en kuitenkaan nimitä huhtikuuta huipuksi: muutama teos tarjosi sellaisia lukuelämyksiä, joita olen odottanut jo pidemmän aikaa. Monessa blogissa kehuttu Selja Ahavan romaani Taivaalta tippuvat asiat oli ihana kokonaisuus, niin täydellinen, että otin muistiin sivukaupalla osuvia tunnekuvauksia. Samaten ihastuin Heli Slungan runokokoelmana Jumala ei soita enää tänne. Se herätti minussa paljon ajatuksia, tunteita, oli teos, josta olisi kiinnostavaa keskustella. Kokoelman tunnelma on raskas, jopa inhorealistinen ja puistattava, mutta sellainenhan maailmammekin taitaa yhä useammin olla. Rujoja asioita on ihan hyvä kuvata rujosti, rajusti ja ravistelevasti.

Lukuharrastuksen osalta elämä näyttää hymyilevän leveästi jatkossakin. Yöpöydällä odottaa iso pino TBR-kirjoja, joihin tahtoisin jo päästä käsiksi. Nyt luen kuitenkin Alakosken April i Anhörigsverige -romaania, jonka ostin itselleni Helsingin-reissulta Akateemisesta kirjakaupasta. Loppuhuomautuksena täytyy mainita, että pienehkön kylän kasvattina hämmennyin Akateemisen upeudesta. Vau. En ole koskaan käynyt niin isossa kirjakaupassa...Silmät suurina ja suu auki kiertelin siellä ihastuneena, enkä tietenkään voinut poistua tyhjin käsin :P Saattaa olla, että asiaa Helsinkiin tulee kesälläkin.

Kommentit