Siirry pääsisältöön

Heli Slunga: Jumala ei soita enää tänne

Heli Slunga: Jumala ei soita enää tänneMinerva 2008
95 s.
Pisteitä: 5/5
Tunnelma: ! Rankkaa, rajua, ravistelevaa.

Vain ne kukat säilyvät täällä hengissä

jotka vaativat vähiten

kuten sinä, Liljaseni
Väkivalta, seksuaalinen hyväksikäyttö, suvaitsemattomuus, ahdasmielisyys. Ravistelevia runoja yhteiskunnasta, ongelmista, Suomesta.

Yhteiskunta: Slungan runoissa Suomi kulminoituu pieneen ahdasmieliseen kylään. Ollaan jumalan selän takana, jossakin, missä junat juuri ja juuri pysähtyvät. Ihmiset ovat vanhenneet, muutenkin kohta joutuvat routamaahan/hautuumaalle, nuoruus tällaisella paikkakunnalla vaikuttaa vaikealta. Elämä jatkuu naapurista otetun puolison kanssa, väki sikiää keskenään, mitään uutta ei kaupunkiin pääse. Slunga kuvaa suomalaista yhteiskuntaa rajusti, roisisti mutta myös todenmukaisesti, nostaa esiin ne ongelmat, joihin täällä väistämättä törmää: alkoholismi, väkivalta, seksuaalinen hyväksikäyttö, ahdasmielisyys, itsemurhat, mielenterveysongelmat, hajoavat perheet. Tämä runoteos herättää runsaasti ajatuksia.Teemoiltaan teos tuo mieleeni yhden lempirunoilijoistani, Märta Tikkasen. Raju todellisuus ei ole vain yhden taiteilijan luomaa.
Pahoinpideltyjen maa.

Pahoinpitelijöiden maa.

Meidän maamme. (--)
Perhe: Ihmissuhteet eivät suinkaan ole terveitä ja rakkautta täynnä. Ongelmat ovat kasautuneet sukupolvilta toisille, äitiäkään ei ole rakastettu, runon kertoja kärsii samasta kuin äitinsä aiemmin. On julmaa lukea siitä, miten lapsi joutuu ottamaan äidin roolin, estämään äitiä itsetuhoisilta teoilta, ja hyväksymään samalla väkivallan, rakkaudettomuuden, monenlaiset ongelmat. Toivoa on kuitenkin odotettavissa: lapsi, uusi elämä, vapauttaa onnen tunteet. Kovin epävarmalta näyttää silti suomalaisen perheen tie: mitä kaikkea vielä joudutaankaan kestämään? Paha on lukea siitä, miten paha olo lapsella voikaan olla: 
(--)on salaisuuksia

joita ei saa sanoa



ja salaisuuksia

jotka jäävät

jäisiksi möykyiksi

pikkutyttöjen mahanpohjiin
Seksuaalisuus: Seksuaalisuutta Slunga kuvaa rajusti ja raisusti, ajatuksia herättelevästi kyllä mutta minua melkein kammottaen. Monelta on saanut tässä elämässä säästyä. Seksiin liittyy valta mutta myös rakkauden kaipuu: pieni lapsi etsii rakkautta ja turvaa niin kiihkeästi, että ajautuu väärintekevien miesten käsiin. Slungan runoteos osoittaa, miten hyväksikäyttö vaikuttaa myöhempiin kokemuksiin, miten seksi näyttäytyy vain fyysisenä tarpeena, väkivaltana, verenä, alatyylisinä sanoina, ei laisinkaan kauniina tunteina tai herkkyytenä.

Uskonto: Mikä sitten on uskonnon rooli tällaisessa ahdasmielisessä yhteiskunnassa? Runoteoksen ensimmäistä osastoa luonnehtii runo, jossa todetaan, ettei tilaa ole enää kenellekään, huonoimmat ovat pudonneet Jumalan kämmeneltä. Teos jatkuu osuvasti kevätjuhlakirkkokuvauksella: nuoria ei kiinnosta, he rietastelevat, rienaavat, halveksuvat kirkkoa, uskontoa ja yhteiskuntaa. Jumala katkaisi puhelun -runossa uskonsuhde näyttäytyy ihmissuhteena, jossa runon kertoja on tullut jätetyksi. Jumala on hylännyt, antanut pakin, ei enää viitsi vaivautua, kun on saanut aiemmin kokea huonoa kohtelua, välinpitämättömyyttä kertojalta. Salaa kertoja kaipaa Jumala, miettii, missä tämä on: ensimmäinen säkeistö päättyy vakuuttavasti säkeeseen Ehkä sillä on joku toinen.

Kommentit