maanantai 20. marraskuuta 2017

Mielenterveysviikko: Mental health book tag

Vaikka rakastan listoja ja kysymyksiä, en ole blogiaikanani kirjoitellut kovinkaan aktiivisesti book tag -postauksia. Käynnissä olevan mielenterveysviikon ja siitä muistuttavan Suketuksen haasteen myötä päädyin pohtimaan, miten nostaisin tämän itselleni tärkeän aiheen blogiini. Pieni googlailu auttoi - englanninkielisissä blogeissa on kiertänyt varsin näpsäkkä Mental health book tag. Alkuperäisen idean mukaan kanssabloggaajat voi tägätä osallistumaan - minä en nimeä ketään mutta kehotan osallistumaan mielenterveysviikon puitteissa! :)

1. Name a book that lifts your spirits, even when times are tough.

Ensimmäisenä tulee mieleen Tove Jansson Näkymätön Ninni ja muita kertomuksia. Sen novelli Vilijonkka joka uskoi onnettomuuksiin on sympaattinen kuvaus siitä, miten pelokas ihminen voi olla ja miten kauhistuttavistakin tilanteista voi selvitä. Myös Janssonin Taikatalvi ja Muumilaakson marraskuu lohduttavat, kun olo on huono.

2. What book about mental health is on your TBR, and why?

Jenny Lawsonin omaelämäkerrallinen Furiously Happy. Kirjallisuus on minulle keino samastua, lohduttautua ja saada vertaistukea. Arvostan sitä, että yhä useammat sairastuneet kertovat tarinansa - näin saadaan aitoja kuvauksia siitä, millaista on elää mielenterveysongelmien kanssa. Aloitin aikanaan Hanna-Riikka Kuisman Viidennen vuodenajan, mutta lukeminen oli niin rankkaa, että jouduin jättämään kirjan kesken. 

3. Name a nonfiction book about mental health.

Christophe Andrén ja Muzon sarjakuvateos Pienet pelot ja suuret fobiat on yhdistelmä faktatekstejä ja kuvitettuja kertomuksia mielenterveysongelmista.  Teos toimi, kun olin nuorempi; nykyään saattaisin sanoa sen antamaa kuvaa kovin kapeaksi. Viime vuonna julkaistiin Error - mielen häiriöitä, jossa tavalliset suomalaiset kuvaavat omaa sairauttaan. 


4. Read this, not that – name a book with a good depiction of mental health, and one with a problematic depiction of mental health.

Pauliina Vanhatalon Keskivaikea vuosi on osuva kuvaus masennuksesta. Myös Emmi Valven Armo ja Miettisen kokoama Rikkinäisen mielen kuvia tarjoavat samastuttavia kuvauksia mielenterveyshäiriöistä. Holly Bournen Oonko ihan normaali? on hieno nuortenromaani, mutta sen OCD-kuvaus jää hitusen litteäksi. Toisaalta pisteet Bournelle siitä, että teos pyrkii normalisoimaan mielenterveyshäiriöitä.

5. Other than reading, what helps you when you’re feeling low?

Ykköskeinoni on käpertyä rakkaani syliin: toisen läsnäolo rauhoittaa. Toisinaan kirjoitan päiväkirjaa, mutta yhä useammin kaipaan huonoina päivinä jotakin konkreettista tekemistä, joka vie ajatukseni muualle. Kesällä pelasin Zeldaa, nykyään NHL:ää (heh!). Jouluaikaan askartelen kortteja, ja myös värittäminen rauhoittaa. Omalla kohdallani erityisen tärkeää on, etten jää vellomaan tunteisiini - kaikki toiminnallinen mukava tekeminen auttaa. Myös mielenterveyttä käsittelevät blogit ovat auttaneet - tieto ja vertaistuki helpottavat oloa. 

6. Name a book that is intersectional - e.g. there is a character of color or LGBTQ+ character with low mental health.

Roxanne Gayn Hunger. Gay kuvaa teoksessa kehosuhdettaan ja sitä, miten raiskaustrauma on vaikuttanut häneen. Gayn teoksiin kannattaa muutenkin tutustua, jos (ja kun) intersektionaalisuus kiinnostaa.

7. Why do you think accurate representations of mental health are important? 

Ensinnäkin: mikäli representaatio ei ole terminä tuttu, sillä tarkoitetaan (muun muassa) kuvausta ulkoisesta maailmasta, siis sitä, millaisia merkityksiä ja mielikuvia johonkin asiaan liitetään ja miten tästä asiasta puhutaan. 

Tarkat mielenterveyden representaatiot ovat tärkeitä monestakin syystä. Kielitieteilijänä olen tietoinen siitä, että kielellä, diskursseilla ja representaatioilla luodaan maailmaa: se, miten puhumme mielenterveydestä, vaikuttaa siihen, millaisena mielenterveyden ja sen ongelmat ymmärrämme. Toisaalta tarkat kuvaukset ovat tarpeen siksi, että mielenterveyshäiriöistä kärsiviin liitetään yhä ennakko-oletuksia; samoin stigma on melko vahva. Jotta omia sairauksia ei tarvitsisi hävetä ja jotta ne otettaisiin todesta, on myös levitettävä tietoa siitä, millaisina sairaudet elämässämme näyttäytyvät. 

8. Name a book about a less well-known mental health condition.

Vaikea kysymys. Masennuksesta ja ahdistuksesta on julkaistu koko joukko kirjoja, mutta esimerkiksi traumaperäisestä stressistä puhutaan vain harvoin. Tämä ahdistuneisuushäiriöihin kuuluva sairaus oli itselleni vieras siihen asti, kunnes sain kohdata sen itse. Harmikseni en ole juuri lukenut teoksia, joissa posttraumaattisesta stressistä puhuttaisiin suoraan. Ainakin Yanagiharan Pienen elämän Juden voi hyvinkin tulkita sairastavan kaiken muun ohessa myös tätä piinallista ahdistuneisuushäiriötä.

9. What book would you reccomend to someone to learn more about mental health? 

Kannattaa vilkaista vertaistukilistaa, jonka kokosin viikonloppuna. Vanhatalon Keskivaikea vuosi, Parkkosen 112 - vihaan itseäni, Kira Poutasen Ihana meri, Emmi Valveen Armo - hyviä, monipuolisia teoksia kyllä riittää! Mikäli tiedätte hyviä mielenterveysaiheisia teoksia, otan vinkkejä vastaan.

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Mielenterveysviikko: Kirjallisuus vertaistukena

Suketus muistutti, että tällä viikolla (19.11.-26.11.) vietetään kansallista mielenterveysviikkoa ja pyysi kanssabloggaajiaan osallistumaan haasteeseen. Tällä viikolla voi kirjoittaa mielenterveydestä tai sitä käsittelevistä kirjoista, parantaa omaa tai läheisen oloa - ideana on kiinnittää huomiota mielen hyvinvointiin. 

Mielenterveys on itselleni tärkeä aihe - olen kamppaillut oman hyvinvointini kanssa usein, ja toisaalta monet ystävistäni ovat kokeneet elämässään varsin vaikeita hetkiä. Stressi muuttuu helposti ahdistukseksi, ahdistus masennukseksi, ja usein monet mielenterveyden ongelmat kytkeytyvät toisiinsa ja ruokkivat toisiaan. Olen nähnyt elämässäni, miten monella tavalla mielenterveysongelmat voivat ihmisen elämää vaikeuttaa: jatkuva alakulo ja väsymys, saamattomuus, haluttomuus, itsetuhoisuus, epävarmuus, epäluuloisuus ja ahdistus heikentävät elämänlaatua. 

Lukijaihmisenä kirjallisuus on ollut minulle tärkeä keino käsitellä omia vaikeuksiani ja oppia ymmärtämään, mitä mieleni sisällä tapahtuu. Ensimmäinen keino avun löytämiseen onkin ollut tiedon etsiminen: esimerkiksi Healthy Placen blogit tarjoavat apua ja tietoa mielenterveysongelmista kärsiville. 

Aina tieto itsessään ei kuitenkaan riitä. Kaunokirjallisuudella onkin ollut usein paikkansa lohduttajanani, vaikka olen kirjoittanut myös siitä, miten ahdistuneena ei pysty lukemaan kaikkea sitä, mitä haluaisi lukea. Toisinaan lukeminen on vaikeaa, koska väsyneenä ei jaksa keskittyä; tässä kuussa olen paikannut lukujumiani sarjakuvia tutkimalla. Useimmiten kuitenkin toivoo, että edes jostakin löytyisi sanoja sille, mitä itse sillä hetkellä kokee. Kirjallisuudesta olenkin etsinyt vertaistukea ja lohtua, konkreettista muotoa sille, mitä itse koen mutta mitä en aina pysty sanoiksi tuottamaan.

Olen kirjoittanut blogissani suhteellisen usein kirjoista, jotka käsittelevät mielenterveyttä - loogista, kun tietää, että aihe kiinnostaa minua. Tässä postauksessa tuon esiin muutamiateoksia, joista vertaistukea ja samastumisen kohteita voi löytää. Iloitsen siitä, että moni teoksista on omaelämäkerrallinen: yhä useampi rohkaistuu jakamaan oman tarinansa ja vähentämään mielenterveyshäiriöistä aiheutuvaa stigmaa. Näin tämän kuuluu mennäkin - mielenterveydestä on puhuttava!

Visuaalisia esityksiä hetkiin, jolloin romaaneihin ei jaksa paneutua:

Rikkinäisen mielen kuvia: Puhutteleva, räikeä kokoelma sarjakuvia, joiden keskiössä ovat mielenterveysongelmat. Tämä vastikään julkaistu kokoelma antaa kattavan kuvan siitä, miltä esimerkiksi masennus tai paniikkihäiriö voivat tuntua.

Kris Keränen - Ahistunu pupu:  Humoristinen, helppolukuinen strippisarjakuvakokoelma, joka hauskuudestaan huolimatta vangitsee taitavasti ahdistukselle tyypillisiä piirteitä. 

Viivi Rintanen: Mielisairaalan kesätyttö. Sarjakuvaromaani kontrollinhaluisesta, ahdistuneesta tytöstä. Rintanen kysyy, kuka oikeastaan on hullu ja kuka normaali - voiko rajaa piirtää?

Tuuli Takalo: Myrsky. Sarjakuvaromaani raiskatuksi tulemisesta. Teos ottaa kantaa seksismiin ja siihen, miten raiskauksesta puhutaan, mutta kovin syvälle tunne-elämään teos ei pureudu. 

Emmi Valve: Armo. Omaelämäkerrallinen sarjakuvaromaani psykoottisesta masennuksesta. Värimaailmaltaan ja tunnelmaltaan pääosin synkkä, toisinaan ahdistavakin. Oman tarinansa ohella Valve onnistuu nostamaan esiin tärkeitä huomioita esimerkiksi mielenterveyspalveluiden saatavuudesta.

Helposti lähestyttäviä romaaneja ja omaelämäkerrallisia teoksia:

Holly Bourne: Oonko ihan normaali? Feministinen nuortenromaani, jonka päähenkilö kärsii pakko-oireisesta häiriöstä. OCD:n kuvaus on jokseenkin stereotyyppinen, mutta Bourne tekee parhaansa, jotta mielenterveydestä puhuttaisiin nuortenkirjoissa enemmän. Feminismi ja ystävyyssuhteet keventävät kirjaa.

Riitta Jalonen - Kirkkaus. Kaunis, kielellisesti loistelias romaani kirjailija Janet Framesta, väärinymmärtämisestä ja siitä, mitä skitsofreenikoksi diagnosoiminen saattaa aiheuttaa.

Pauliina Vanhatalo: Keskivaikea vuosi. Omaelämäkerrallinen romaani masennuksesta. Tämä teos on vertaistukea parhaimmillaan, sillä Vanhatalo osoittaa konkreettisesti, millaista on sairastua masennukseen.

Anna-Leena Härkönen: Loppuunkäsitelty. Omaelämäkerrallinen romaani siitä, miltä suru tuntuu, kun sisar on tehnyt itsemurhan. Härkönen on kirjoittanut tarkkanäköisen kertomuksen muttei kivuliaista kohtauksista huolimatta pakahduta lukijaansa suruun.

Roxane Gay: Hunger. A memoir of my body. Omaelämäkerrallisessa teoksessaan Gay käsittelee lihavuuttaan ja sitä, miten hänen kehoonsa on suhtauduttu. Vääränlaiseksi määritelty keho on Gaylle monella tapaa tuskallinen, sillä taustalla on raiskaustrauma. Gay herättää lukijansa huomaamaan, miten ankarasti suhtaudumme toisiimme.

Toivuttuasi: 

On kirjoja, joista voi löytää vertaistukea - ja on kirjoja, joissa mielenterveyttä käsitellään niin, että lukijaan sattuu. Vaikka seuraavissa kirjoissa käsitellään mielenterveyttä, ne vaativat lukijaltaan kykyä sietää kipua. Kirjoihin ei välttämättä kannata tarttua akuuteimman tuskan keskellä, mikäli tietää, että julmat kuvaukset lisäävät ahdistusta. Vaikka kirjallisuuden kautta voi käsitellä vaikeita kokemuksia, on hyvä muistaa, että lukija voi myös vapauttaa itsensä tuskallisista kokemuksista. Toisinaan on hyvä suojella itseään. 

Linnea Parkkonen: 112 - vihaan itseäni. Raju nuortenromaani anoreksiasta. Taitava kuvaus siitä, miten anoreksia vaikuttaa nuoren elämään. Teos antaa vertaistukea mutta vaatii myös päähenkilön kriittistä tarkastelua. 

Hanya Yanagihara: Pieni elämä. Julma, jopa raaka kertomus traumoista ja niiden vaikutuksista. Juden elämää on rankkaa seurata vierestä, mutta Yanagiharan teosta on vaikea laskea käsistään. 

Lopuksi esitän teille kysymyksen: Mitkä ovat teille tärkeimpiä mielenterveyttä käsitteleviä kirjoja? Mistä teoksista olette saaneet lohtua, apua tai vertaistukea?